Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpää kaupunkia!

Sisällys:
☞ Johdanto
☞ Kaupunkitilaa kaikille kaupunkilaisille
☞ Polttamiseen perustuvan lämmön- ja sähköntuotannon loppu

Sosiaalisesti kestävässä Helsingissä kaikista kaupunkilaisista pidetään huolta ja heille tarjotaan parhaat mahdolliset eväät oman itsensä toteuttamiseen. Sosiaalinen kestävyys lähtee liikkeelle kunnallisista palveluista ja hyvästä työnantajuudesta. Sosiaalisen kestävyyden kannalta on ensiarvoisen tärkeää on, että jokainen voi varallisuudesta riippumatta tuntea olevansa kotona kaikkialla Helsingissä. Kaupunkitilan on kuuluttava kaikille, ei vain niille kaupunkilaisille joilla on varaa ostaa kalliita tavaroita tai kuluttaa kalliita palveluita. Uusien kauppakeskusten sijaan kaupunkiin tarvitaan lisää epäkaupallisuutta: lähikirjastoja, nuorisotaloja. Kaupungin parhailtakin paikoilta on löydyttävä tilaa uusille DIY Skeittiparkeille ja Sompasaunoille.

Ekologisesti kestävässä Helsingissä kaupungin oma energiayhtiö ei tuota sähköä ja kaukolämpöä ei fossiilisia tai mitään muitakaan poltettavia polttoaineita polttamalla. Ekologisesti kestävässä kaupungissa kukaan ei tarvitse autoa liikkumistarpeidensa tyydyttämiseen vaan kaupunkisuunnittelulla luodaan kaupunkia jossa lähipalvelut löytyvät kävelymatkan päästä ja töihin/opiskelemaan/harrastuksiin pääsee kätevimmin pyörällä tai julkisilla, vuorokauden- ja vuodenajasta riippumatta.

Kaupunkitilaa kaikille kaupunkilaisille

Sosiaalisesti kestävässä kaupungissa kaupungissa on muutakin tekemistä kuin asioiden ostaminen tai maksullisten palveluiden kuluttaminen. Paras esimerkki kaikkia kaupunkilaisia palvelevasta epäkaupallisesta tilasta on kirjastoverkko: kirjastot tarjoavat paitsi lukuelämyksiä myös luku-/opiskelu-/työskentely-/kokous-/pelaamis-/ajanviettotilaa ja niistä voi myös lainata tavaroita ostamisen sijaan. Kirjastojen, nuoristilojen ja asukastalojen kaltaiset julkiset olohuoneet ovat tarpeellinen lähipalvelu joka puolella kaupunkia.

Isossa kuvassa leijonanosa kaupungista on kuitenkin kaupallisen toiminnan käytössä. Kaupallisesti kannattavat toimijat pystyvät veloittamaan maksukykyisiltä asiakkailta hintaa jolla ne voivat kustantaa itselleen seinät joiden sisällä toimia, epäkaupallisen kansalais-, järjestö- ja kulttuuritoiminnan näkökulmasta tilanne on kuitenkin paljon vaikeampi. Paras tapa mahdollistaa epäkaupallista kansalasistoimintaa kalliissa Helsingissä on kohtuuhintaisten tai maksuttomien tilojen tarjoaminen ja tässä kaupungin rakennusomaisuudesta voisi olla paljon iloa.

Kirjastoilla ja nuoristiloilla on Helsingissä hyvää historiaa ja asukastalot esimerkki positiivisesta kehityksestä. Huonojakin esimerkkejä on: niiden parhaimmistoa edustaa Lapinlahden sairaala. Epäkaupallinen toiminta on siinä tietoisesti asetettu altavastaajan asemaan alusta asti kun alueen kehittämistä lähdettiin suunnittelemaan kilpailulla jossa etsittiin vakavaraista toimijaa luomaan kaupallisesti kannattavaa toimintaa. Itse kehittäisin yhteisesti omistetusta ainutlaatusesta Lapinlahdesta kaikille kaupunkilaisilla avoimen järjestötoiminnan mahdollistajan enkä ulkoistaisi sitä vain yhdeksi hyvinvointipalveluita maksukykyisille tarjoavaksi paikaksi muiden joukossa.

Hyvänä vertailukohtana tässä on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYYn piirissä toimivat 250 opiskelijajärjestöä: HYY tarjoaa järjestöilleen sekä maksutonta järjestötilaa parin-kolmen vuoden välein järjestettävän hakukierroksen perusteella että edullisia erikseen varattavia tapahtumatiloja. Tarjottavat tilat ovat HYYlle suuri ponnistus mutta opiskelijatoiminnan mahdollistaminen on nähty sen väärtiksi. Helsingin kaupunki voisi halutessaan olla asukkaidensa omaehtoiselle toiminnalle siitä mitä HYY opiskelijatoiminnalle, Lapinlahden alue voisi olla tämän suunnan ensi askel.

Maksuton joukkoliikenne on taloudellisesti saavutettavinta joukkoliikennettä

Hyvässä kaupungissa kukaan ei tarvitse kallista yksityisautoa liikkumistarpeidensa tyydyttämiseen. Kaupunkisuunnittelun päämääränä tulee olla kaupunki, jossa lähipalvelut ovat kävelymatkan päässä ja opiskelemaan/töihin/harrastuksiin pääsee helposti joukkoliikenteellä tai pyörällä, vuoden- tai vuorokaudenajasta riippumatta. Autoilun vähentäminen paitsi vähentää päästöjä, myös mahdollistaa nykyisten parkkipaikkojen ja autokaistojen muuntamisen kaikkia kaupunkilaisia palvelevaan käyttöön.

Ekologisen kestävyyden liikkumisella on myös sosiaalinen aspekti: hyvässä kaupungissa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet liikkua paikasta toiseen ja tuntea se omakseen. Halvimmillaan aikuinen ei-opiskelija pääsee joukkoliikenteen käyttäjäksi reilulla viidellä kympillä kuussa: summa on kuitenkin sama kaikille tulotasosta riippumatta joten joukkoliikenteen käyttäminen haukkaa sitä suuremman osan tuloista mitä pienituloisempi on. Sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa olisi siirtyä asteittain asukkaille maksuttomaan joukkoliikenteeseen johon kaikki kaupunkialiset osallistuisivat maksukykynsä mukaan verotuksella.

Ympärivuorokautiset palvelut ja työpaikat tarvitsevat rinnalleen ympärivuorokautista joukkoliikennettä. Seudullisesti tämä voisi tarkoittaa HSL-alueen metro- ja lähijunaliikenteen liikennöintiaikojen pidentämistä tai asemien palvelemista bussein läpi yön. Hyvä ensimmäinen askel olisi Itä-Helsingin metroasemien palveleminen metroa korvaavilla linjoila 99V ja 99M liikennöiminen aina metron liikennöintiaikojen ulkopuolella.

Seudullisen pikaraitioverkon edistäminen avaa uusia mahdollisuuksia niin maankäytön tehostamisen mahdollistamisen kuin aluekeskusten yhdistämisen saralla. Hyviä hanke-esimerkkejä ovat jo rakenteilla oleva Raide-Jokeri sekä suunnitteilla olevat Tiederatikka ja Mellunmäkeen liittyvä seudullisesti merkittävä Vantaan ratikka.

• Siirrytään asteittain asukkaille maksuttomaan joukkoliikenteeseen.
• Kaavoitetaan asuminen ja palvelut käsi kädessä joukkoliikenteen kanssa ja varmistetaan että myös uusien alueiden ensimmäiset asukkaat pääsevät nauttimaan uusista joukkoliikenteen palveluista.
• Laajennetaan joukkoliikenteen ydinverkon palvelut ympärivuorokautisiksi

Polttamiseen perustuvan lämmön- ja sähköntuotannon loppu

Ekologisesti kestävässä kaupungissa ei lämmitetä koteja fossiilisilla polttoaineilla, tai muutenkaan polttamalla. Kivihiilestä luopuminen nopeassa aikataulussa on ekologisen siirtymään ykköstoimenpide, mutta ei maakaasun tai kivihiiltä korvaavien biopolttoaineidenkaan polttaminen ole ekoteko. Tulevaisuuden sähkön ja lämmön tuotannossa on siirrytty kokonaan pois polttamiseen perustuvasta tekniikasta. Paras tapa tämän saavuttamiseen on mielen pitäminen avoimena kaikille päästöttömille energiantuotantotavoille aina geolämpökaivoista pienen modulaarisen ydinvoiman kautta tuulivoimaan.