Puoluekokous 2022

Sisällys:
☞ Avaruuspolitiikka
☞ Koulutus- ja tiedepolitiikka
☞ Perustulo
☞ Kaupunkipolitiikka
☞ Avaruuspoliittinen puoluekokousaloite

Olen Taavi Heikkilä, tähtitieteen opiskelija sekä innokas hallinnon ja politiikan harrastaja ja ehdolla puoluekokousedustajaksi Vasemmistoliiton kesän 2022 puoluekokoukseen Helsingin piirin edustajadelegaatiossa. Mikäli tulisi valituksi edustajaksi, tekisin parhaani Vasemmistolinkin kautta tekemäni avaruuspoliittisen puoluekokousaloitteen (aloita alla) edistämiseksi, jäljempänä avattujen minulle erityisen tärkeiden poliittisten teemojen saralla, sekä muiden erinomaisten aloitteiden ja ehdotusten (mm. feministinen aloite, aloite puoluekokouskauden lyhentämisestä, yms) edistämiseksi.

Avaruuspolitiikka

Avaruus voi tuntua etäiseltä, mutta oikeasti jo tällä hetkellä monet avaruuden hyödyntämiseen perustuvat asiat, paikannussatelliiteista satelliittihavaintoihin perustuviin sääennusteisiin, vaikuttavat jokaisen arkeen. Teknologian kehittyessä avaruuden kaupallinen hyödyntäminen, esimeriksi materiaalien louhiminen Kuussa tai muilla taivaankappaleilla, on kuitenkin tulossa mahdolliseksi. Olennainen kysymys on, halutaanko avaruuden luonnonvarojen mahdollisen hyödyntämisen hyödyn kasantuvan pienelle joukolle globaalin pohjoisen yksityisiä yrityksiä vai halutaanko sen hyödyttävän koko ihmiskuntaa?

Ehkä tärkeä osa avaruustoimintaa on kuitenkin lopulta tieteellinen tutkimus. Kaikki ihmiskunnan materiaaliset tarpeet ovat tyydytettävissä Maassa, mutta sellaisiin suuriin kysymysiin, kuten “mistä kaikki on tullut?”, “onko muilla planeetoilla elämää?”, “mitä Venuksen ilmasto kertoo Maan ilmastonmuutoksesta?” ei ole mahdollista vastata ilman luotaimia, laskeutujia ja avaruusteleskooppeja. Julkisesti rahoitettu avaruustutkimus vaatii paljon resursseja, joista nykyisellään osa kuitenkin ohjautuu julkisten avaruusjärjestöjen yksityisten alihankkijoiden voitoksi hyödyksi. Erityisesti yksityisen avaruusteknologiateollisuuden kytkeytyminen ase- ja puolustusteollisuuteen ei ole ongelmatonta.

Tavoitteeni:

  • Puoluekokous yhtyy aloitteeseen YK:n Kuusopimukseen liittymisestä sekä avaruuden luonnonvarojen kestävästä ja koko ihmiskuntaa hyödyttävästä käytöstä
  • Periaateohjelman globaalia päätöksentekoa käsittelevään osioon lisätään maininta avaruuden rauhanomaisen käytön varmistamisesta ja julkisen avaruustoiminnan irti kytkemisestä ase- ja puolustusteollisuudesta

Koulutus- ja tiedepolitiikka

Koulutuspolitiikan päämääränä tulee olla perustavanlaatuisen sivistys- ja tietotason varmistaminen, tarjota jokaiselle mahdollisuus oppia lisää heitä kiinnostavista asioista. Koulutus on monelle arvokas väylä valmentua johonkin itseään kiinnostavaan ammattiin, mutta kouluttautuminen ja itsensä kehittäminen on arvokasta myös itsessään. Jos koulutuksen haluaa hahmottaa “investointina” on se ensisijaisesti yhteiskunnan kollektiivinen investointi jäseniinsä, ei yksilön individualistinen investointi itseensä. Koulutusjärjestelmän tulee mahdollistaa mielen muuttaminen ja uudelleenkouluttautuminen missä elämänvaiheessa hyvänsä.

Tiedepolitiikan tavoitteena tulee olla antaa vapaalle ja avoimelle tieteentekemiselle mahdollisuus kukoistaa. Nykyinen tieteentekemisen rahoitus (sis. yliopistojen perusrahoitus, Suomen Akatemian hankerahoitus, …) on tasoltaan riittämätön ja sen seurauksena on tilanne, jossa suurimman osan tieteentekijöistä toimeentulo on äärimmäisen pätkittäistä ja epävarmaa, ja jotka joutuvat käyttämään kohtuuttoman osan työajastaan niukasta rahoituksesta kilpailemiseen. Niukan julkisen tiederahoituksen rinnalle tullut yksityinen rahoitus sisältää aina jonkinlaisia taka-ajatuksia ja kohdistuu käytännössä vain tieteenaloille, joissa on suoraan nähtävissä mahdollisuutta tehdä voittoa. Julkisen tiederahoitus on nostettava tasolle, jolla kaikenlaisten tieteentekemisen tulevaisuus voidaan turvata, ja jolla suurin osa tieteentekemisestä voi tapahtua vakituisissa työsuhteissa yliopustoissa ja tutkimuslaitoksissa.

Yliopistoissa rahoituksen tason lisäksi keskeinen tieteen- ja opetuksen toimintaedellytysten lähtökohta on yliopistodemokratian toteutuminen. Demokratia on paitsi itsessään arvokasta, on sillä myös hyvin käytännönläheinen funktio: jos yliopistoyhteisö ei pääse päättämään (valitettavan niukkojan) resurssien käytöstä, niitä käytetään mitä luultavimmin tavoilla, joilla resursseista ei saada parasta hyötyä irti. Erityisen vakava isku yhteisön vaikuttamismahdollisuuksille on ollut vuoden 2009 yliopistolaki, joka oli suuri harppaus managerialistisen ylhäältä alas johtamisen suuntaan. Laissa valtaa myös suoraan siirretään yhteisön ulkopuolelle edellyttämällä, että yliopiston hallituksen, sen ylimmän päättävän elimen, jäsenistä 40% on oltava johdetun yhteisön ulkopuolelta. Aivan oma lukunsa ovat säätiöyliopistot, joissa merkittävää valtaa käyttävät säätiöitä perustamassa olleet elinkeinoelämän tahot.

Yksityiskohtaiset tavoitteeni:

  • Muutetaan tavoiteohjelman kirjaus “Kehitetään elinikäisen oppimisen malleja kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla yhteistyössä koulutuksen järjestäjien ja työnantajien kanssa. Luodaan elinikäisen oppimisen rahoituksen järjestelmä, johon osallistuvat yhteiskunta, työnantaja ja yksilöt.” muotoon “Luodaan elinikäisen oppimisen järjestelmä, jossa opinnot ovat yksilölle maksuttomia eivätkö ole sidoksissa työmarkkina-asemaan. Kehitetään elinikäisen oppimisen malleja kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla yhteistyössä koulutuksen järjestäjien ja työnantajien kanssa.”
    • Perustelu: Jos elinikäinen oppiminen on yksilölle maksullista tai työnantajan kustantamaa joudutaan tilanteeseen, jossa elinikäisen oppimisen hyödyt kasautuvat maksukykyisille ja/tai jo valmiiksi hyvässä työmarkkina-asemassa oleville. Elinikäisen oppimisen pitäisi olla ihan yhtä mahdollista vähävaraisille työttömille ja freenlacer-asemassa oleville.
  • Muutetaan tavoiteohjelman kirjaus “Helpotetaan koulutusasteiden nivelvaiheita esimerkiksi maksuttomilla avoimen korkeakoulun opinnoilla, joiden avulla on mahdollista hakeutua tutkinto-opiskelijaksi.” muotoon “Helpotetaan koulutusasteiden nivelvaiheita maksuttomilla avoimen korkeakoulun opinnoilla, joiden avulla on mahdollista hakeutua tutkinto-opiskelijaksi sekä saattamalla niissä opiskelevat opintososiaalisten etuuksien piiriin.”
    • Perustelu: Avoimen sisäänpääsyväylät voivat edellyttää usean kuukauden tai jopa vuoden täysipäiväistä opiskelua vastaavien opintojen suorittamista ja vaikka nämä opinnot olisivat maksuttomia jäävät näitä opintoja suorittava paitsi opiskelja-alennuksista ja opintorahasta.
  • Muutetaan tavoiteohjelman kirjaus “Uudistetaan yliopistolakia korkeakoulujen sisäisen työilmapiirin vahvistamiseksi ja yliopistojen kollegiaalisen päätöksenteon ja demokratian palauttamiseksi.” muotoon “Uudistetaan yliopistolakia korkeakoulujen sisäisen työilmapiirin vahvistamiseksi ja yliopistojen kollegiaalisen päätöksenteon ja demokratian palauttamiseksi. Uudistuksessa siirrytään parlamentaariseen malliin, jossa yliopistokollegiosta, tai muusta monijäsenisestä elimestä, tehdään yliopiston ylin päättävä elin jonka luottamusta hallituksen ja rehtoraatin on nautittava. Yliopiston hallituksen yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten vähimmäismäräästä luovutaan.”
    • Perustelu: Nykyinen kirjaus asettaa tavoitteen mutta ei keinoa sen saavuttamiseksi. Nykylain suurin ongelma tavoitteen tiellä on lain määräämää hallintojärjestelmä, jossa ylintä valtaa yliopistossa käyttää hallitus, jonka tarvitsee nauttia vain ja ainoastaan omaa luottamustaan ja jossa (vähintään) 40% jäsenistä (sis. puheenjohtaja) on oltava yliopistoyhteisön ulkopuolisia henkilöitä. Parlamentaariseen hallintotapa, jossa laajasti yhteisöä edustava yhteisön valitsema kollegio (tai vastaava elin) toimisi yliopiston “parlamenttina” olisi selvästi demokraattisempi ja kollegiaalista päätöksentekoa tukevampi.
  • Muutetaan tavoiteohjelman kirjausta “Asetetaan tavoitteeksi tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen (TKI) nostaminen kohti viiden prosenttin bruttokansantuoteosuutta.” siten, että asetetaan oma BKT-%-tavoite tutkimusrahoituksen osuudelle.
    • Perustelu: TKI-rahoitustavoite sekoittaa yksityisen yksityistä hyötyä tavoittelevaan tuotekehitykseen käytettävät panostukset samaan koriin julkisen yhteistä hyvää tavoittelevan vapaan tieteen rahoituksen kanssa, eikä tavoitteen toteutuminen kerro mitään siitä, onko vapaan tieteen rahoitusasema parantunut.

Perustulo

Yhteiskunnan tavoitteena tulee olla hyvän elämän mahdollistaminen kaikille elämäntilanteesta riippumatta. Hyvän elämän edellytys on perustavanlaatuisten materiaalisten ja inhimmillisten tarpeiden tyydyttäminen. Jotkin tällaiset tarpeet on katettu julkisena toimintana mutta suurimman osan näistä tarpeista tyydyttäminen edellyttää rahaa. Siispä ainoa tapa hyvän elämän edellytysten varmistamiseksi on varmistaa, että jokaisella on tilanteesta riippuumatta riittävät tulot perustarpeidensa tyydyttämiseksi. Koska tämä perustaso ei riipu elämäntilanteesta nykyisiä erillisiin elämäntilanteisiin perustuvia tukia selkeäämpää olisi kattaa tämä perustaso perustulolla.

Hyvässä yhteiskunnassa jokaisella on mahdollisuus toteuttaa itseään myös sellaisilla tavoilla, jotka eivät nykyisessä talousjärjestelmässä ole taloudellisesti kannattavia. Vapaaehtoistyö, kulttuuritoiminta ja tarvittaessa oman jaksamisen vaaliminen rauhallisemmin ottamalla ovat kaikki myös yhteiskunnan kannalta arvokkaita asioita. Hyvä yhteiskunta lähtökohtaisesti luottaa jäseniinsä eikä perustulon tule sisältää mitään vastikkeellisuuden muotoja, eli ulkoa annettuja velvoitteita siitä, millaista elämää perustulolla kuuluu elää.

Perustuloon siirtyminen olisi myös valtava harppaus työntekijöiden asiaman parantamisessa. Tilanteessa, jossa perustulo riittäisi kohtuulliseen elämiseen kenenkään ei olisi pakko jäädä toimeentulon menettämisen pelossa työhön jossa vaikkapa työn korvaus ei vastaa sen raskautta tai työpaikan ilmapiiri on kestämätön. Jos työnteko olisi viime kädessä vapaaehtoista, työntantajien olisi pakko maksaa työstä sen raskautta vastaava korvausta ja huolehtia työlojen ja -ilmapiirin kunnossa olemisesta.

Kaupunkipolitiikka

Asumisen on monissa kasvukeskuksissa, erityisesti Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla, kohtuuttoman kallista. Nykyisellään välttämätöntä asumistukea (josta suuri osa lopulta kanavoituu yksityisille vuokrantajille) kestävämpi lähestumistapa asumisen tukemiseen on voittoa tavoittelemattoman kohtuuhintaisen asuntotuotannon tukeminen. Nykyisen ARA-järjestelmää on laajennettava ja syvennettävä mm. luopumalla sääntelyn määräaikaisuudestä, lisäämällä kohteiden rahoittamista (asuntokohteen näkökulmasta) korottomilla julkisilla lainoilla sekä suorilla investointituilla. Uudistuotannon lisäksi luodaan tukimuotoja, jolla valtio voit tukea kuntia olemassaolevien rakennusten ostamisessa ja muuntamisessa kohtuuhintaisiksi asuntkohteiksi.

Kaupungeissa, jotka ovat ottaneet käyttöön pormestarin, järjestetään kuntavaalien yhteydessä erillinen suora pormestarinvaali.

Julkisuuslakia tulee päivittää siten, että julkisten toimintojen yhtiöittäminen tai ulkoistaminen ei siirrä toimintojen järjestämistä julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle.

Valtion mahdollisuuksia julkisen liikenteen, pyöräilyn ja kävelyn infrastruktuurihankkeiden tukemiseen lisätään.

Avaruspoliittinen puoluekokousaloite

Aloite Vasemmistoliiton puoluekokoukselle YK:n Kuusopimukseen liittymisestä sekä avaruuden luonnonvarojen kestävästä ja koko ihmiskuntaa hyödyttävästä käytöstä

Esitämme, että Vasemmistoliitto asettuu kannattamaan Suomen liittymistä YK:n Kuusopimukseen [1], sopimuksessa julkilausuttuja periaatteita, sekä sopimuksen mukaista kansainvälisen avaruushallinnon [2] perustamista valvomaan avaruuden ja sen luonnonvarojen kestävää ja koko ihmiskuntaa hyödyttävää käyttöä, sekä sitoutuu ajamaan näitä asioita lainsäädännössä.

PERUSTELUT

Toisin kuin muiden keskeisten avaruussopimusten [3] kohdalla on Kuusopimukseen liittynyt vain huomattavan pieni osa maailman valtioista. Erityisesti keskeisten avaruusvaltioiden puuttuminen sopimuksesta tarkoittaa sitä, että mahdollinen avaruuskaivostoiminta on tällä hetkellä kansainvälisen oikeuden näkökulmasta käytännössä sääntelemätöntä. Tämä sääntelytyhjiö jättää oven auki globaalia eriarvoisuutta toisintavalle opportunismille.

Kuusopimuksessa Kuu ja muut taivaankappaleet luonnonvaroineen määritellään ihmiskunnan yhteiseksi omaisuudeksi ja se pyrkii varmistamaan, että näiden luonnonvarojen hyödyntäminen hyödyttää koko ihmiskuntaa. Mikäli avaruuden luonnonvarojen hyödyntäminen käynnistyy nykyisenkaltaisessa sääntelemättömässä tilanteessa, toiminnan pioneereja tulevat olemaan nykyiset avaruusvaltiot ja niissä toimivat yksityiset yritykset ja toiminta tulee mitä luultavimmin olemaan luonteeltaan imperialistista [4]. Sääntelemättömässä avaruusluonnonvarojen hyödyntämisessä hyötyjiä ovat jo valmiiksi etuoikeutetut.

Suomi on kansainvälisen politiikan näyttämöllä pyrkinyt esiintymään monenkeskiseen sopimiseen ja vahvoihin YK-instituutioihin nojaavan globaalin oikeudenmukaisuuden lipunkantajana. Suomi on jo mukana neljässä muussa [3] YK:n keskeisessä avaruussopimuksessa ja erityisesti Ulkoavaruuden sopimuksen [5] mukana sitoutunut siihen, että ”Ulkoavaruuden, […], tutkimisen ja käytön on koiduttava kaikkien maiden eduksi ja hyödyksi kiinnittämättä huomiota niiden taloudelliseen tai tieteelliseen kehitystasoon” [6]. Näiden periaatteiden valossa on ristiriitaista, että Suomi ei ole vielä liittynyt Kuusopimukseen.

Kuun ja asteroidien luonnonvarojen hyödyntämisen mahdollistavan teknologian ollessa ovella sekä omaa etuaan tavoittelevien valtioiden ja yritysten hapuillessa jalansijaa avaruudessa on Kuusopimuksesta tullut ajankohtaisempi kuin koskaan. Aktiivisena YK:n Ulkoavaruuden rauhanomaisen käytön komitean [7], Euroopan avaruusjärjestön ja Euroopan unionin jäsenenä Suomella olisi sopimukseen liittymällä aito mahdollisuus kallistaa kansainvälistä avaruuskeskustelua positiiviseen suuntaan ja näyttää, että unelma koko ihmiskuntaa hyödyttävästä avaruustoiminnasta elää.

[1] Kuusopimus = ”Agreement Governing the Activities of States on the Moon and Other Celestial Bodies”; YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 34/68; UN Treaty series vol 1363, no 23002; https://www.unoosa.org/oosa/en/ourwork/spacelaw/treaties/intromoon-agreement.html
[2] Ks. Kuusopimus, 11 artikla, 5 kohta.
[3] Lisätietoa avaruussopimuksista ks. https://www.unoosa.org/oosa/en/ourwork/spacelaw/treaties.html; erityisesti em. sivulta löytyvä keskeiset sopimukset yksiin kansiin kokoava julkaisu ”International Space Law: United Nations Instruments” (UN/UNOOSA 2017).
[4] Marshall, Alan. “Development and Imperialism in Space.” Space Policy, vol. 11, no. 1, Elsevier Ltd, 1995, pp. 41–52, https://doi.org/10.1016/0265-9646(95)93233-B.
[5] Ulkoavaruuden sopimus = ”Yleissopimus valtioiden toimintaa johtavista periaatteista niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet” = ”Treaty on principles governing the activities of States in the exploration and use of outer space, including the moon and other celestial bodies”; YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 2222 (XXI) / UN Treaty series vol 610, no 8843; SopS 57/1967; https://www.unoosa.org/oosa/en/ourwork/spacelaw/treaties/introouterspacetreaty.html; https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1967/19670057
[6] Ks. Ulkoavaruuden sopimus (suomennos SopS 57/1967), 11 artikla, 1 momentti.
[7] Ulkoavaruuden rauhanomaisen käytön komitea = ”Committee on the Peaceful Uses of Outer Space”; https://www.unoosa.org/oosa/en/ourwork/copuos/index.html

Otsikkokuva: Ilja Pippa