Puheenvuoro Suomen ylioppilaskuntien liiton vuoden 2022 liittokokouksen asiakohdassa ”09 Poliittinen keskustelu”.
Hei kaikki,
Mä olen Taavi Heikkilä (HYY/Vasop) ja haluaisin sanoa teille sanasen demokratiasta. Alun käsitteenmäärittely: tarkoitan tässä demokratialla demoksen kratiaa eli hallintomallia, jossa valta on jaettu tasaisesti kaikille yhteisön jäsenille.
***
Kuvitelkaa hallintomalli, jossa yhteisön jäsenet luokitellaan ryhmiin. Ryhmät ovat kooltaan valtavan erisuuruisia, mutta päätöksiä tekevässä elimessä niille annetaan about yhtä paljon valtaa.
Käsi ylös jos tämä kovin demokraattiselta?
Ja siis ei, en puhu kolmikantaisesta yliopistohallinnosta vaan säätyvaltiopäivistä. Yliopistoissa nykyisin käytössä oleva kolmikantainen hallintomalli on kuitenkin analoginen tämän kanssa. Helsingin yliopistossa yliopistoyhteisön kuuluu ~30800 opiskelijaa ja ~8200 henkilökunnan jäsentä joista professoreita on ~600, kolmikantaisissa elimissää heillä on yhtä paljon edustajia. Minusta systeemi, jossa professorikunnan jäsenen äänen painoarvo on 51-kertainen opiskelijan ääneen nähden ei ole demokratiaa.
Usein kuulee käytettävän ilmausta kolmikantainen yliopistodemokratia. Minusta tämä ilmaus on ristiriitainen; ihan yhtä hyvin monarkin armosta sallittuja säätyvaltiopäiviä voisi kutsua nelikantaiseksi yhteiskuntademokratiaksi.
***
Juttelin männäviikolla ainejärjestöni saunailtamassa kandiohjaajani kanssa, ja kävi ilmi hänen olleen 90-luvulla mukana Helsingin yliopiston hallintorakennuksen valtauksessa. Kolmipäiväinen talonvaltaus oli alkanut HYYn järjestämän mielenosoituksen jälkeen ja se liittyi valmisteltavana olevaan Helsingin yliopiston koskevaan lakiin. Valtauksen aikaan voimassa olleen lain mukaan päättävissä elimissä valtaa käyttivät vain professorikunnan jäsenet. Uutta mallia valmistelemaan oli otettu vain professoreita ja heidän ehdotuksessaan muutkin otettaisiin mukaan hallintoon, mutta enemmistövalta säilyisi professorikunnalla.
Mielenilmaus ja valtaus tuottivat kuitenkin tulosta: mähinä houkutti paikalle opetusministerin ja useita eduskuntaryhmien edustajia. Yliopiston vastustuksesta huolimatta uudessa laissa otettiin käyttöön kolmikantainen malli, jossa millään ryhmällä ei ole enemmistöä. Vaikka Helsingin yliopisto nyt juhliikin kolmikannan 30-vuotista historiaa juhlavastaanotolla, ei pidä unohtaa, että opiskelijoiden vaatimuksia ei saatu läpi kabinettivaikuttamisella tai nätisti pyytämällä.
***
Yliopiston ulkopuolisessa yhteiskunnassa on jo vuosisadan ollut selvää, että yhteisön puolesta päätöksiä tekeviä valittaessa jokaisella, niin professorilla kuin opiskelijalla, on yhtäläinen ääni ja yleinen oikeus asettua ehdolle.
Kolmikanta joutaa historian romukoppaan säätyvaltiopäivien tavoin. Myös yliopistojen on aika ottaa seuraava demokratian askel ja ottaa käyttöön yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.
Politiikkaa, hallintoa, avaruutta (yms.) 